koktail.com

Ammattikouluihin oli kevään yhteishaussa valtakunnallisesti ensimmäistä kertaa enemmän hakijoita kuin lukioihin. Luvut hakijamääristä herättävät kysymyksen siitä, eikö resursseja voisi edes väliaikaisesti siirtää lukiokoulutuksesta ammatilliseen koulutukseen? Ammatilliseen koulutukseen hakijoita on koko maassa noin 10 700 enemmän kuin paikkoja on tarjolla. Vastaavasti lukiopaikkoja on noin 6 800 liikaa. Moni ammattikouluun halunnut päätyykin siten lukioon tai jää ilman opiskelupaikkaa. Lienee sanomattakin selvää, kuinka tärkeää on, että jokainen nuori saa halutessaan opiskelupaikan toiselta asteelta.

Ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen lisääminen kahdella tuhannella on oikeansuuntaista kehitystä, mutta tämän hetkisen tilanteen valossa se ei riitä, sillä ongelmat ovat syvemmällä.
Tällä hetkellä toisen asteen aloituspaikkoja ei valtakunnallisesti koordinoida mitenkään lukion ja ammatillisen koulutuksen välillä. Tilanne on käsittämätön, sillä nuoren on käytännössä pakko valita joko lukio tai ammatillinen koulutus peruskoulun jälkeen.

Lukiopaikkoja ei säädellä lainkaan määrällisesti, vaan kunnat voivat tarjota niitä haluamansa määrän ja kunnat saavat valtionosuuden jokaisesta lukiolaisesta. Vastaavasti ammatillisen koulutuksen valtionosuudet ja sitä kautta myös aloituspaikat on sidottu valtion budjettiin. Opetusministeriö jakaa ammatillisen koulutuksen järjestäjille tietyn määrän aloituspaikkoja,
jonka järjestäjät voivat edelleen kohdentaa haluamalleen koulutusalalle. Opetusministeriö ei kuitenkaan voi jakaa valtionosuuksia tai aloituspaikkoja ammatilliseen koulutukseen budjettiraamien sallimaa määrää enempää.

Ammatillisen koulutuksen järjestäjillä on käytännössä kaksi tapaa vastata kasvavaan kysyntään: joko maksamalla itse lisää aloituspaikkoja tai järjestämällä enemmän oppisopimuskoulutusta. Ensimmäinen tapa auttaa kyllä syrjäytymisuhan alla olevia nuoria, mutta ei ole kuntatalouden kannalta kovin kestävä vaihtoehto. Oppisopimuskoulutuksen lisääminen taas vaikeuttaa merkittävästi koulutusmenojen ennakointia opetus- ja valtiovarainministeriössä. Ammatillisen koulutuksen järjestäjillä nimittäin on vapaa oikeus järjestää haluamansa määrä oppisopimuskoulutusta ja lähettää siitä syntyvä "lisälasku" aloittaneiden opiskelijoiden mukaan opetusministeriöön. On myös aiheellista kysyä, lisäävätkö koulutuksen järjestäjät opetus- ja opinnonohjausresursseja oppisopimuskoulutukseen samassa suhteessa aloituspaikkojen kanssa?

Valtakunnallisen koordinoinnin aloittaminen lukioiden ja ammatillisten koulutuksen aloituspaikkojen välillä helpottaisi koulutuksen kysyntään vastaamista ja pitäisi paremmin huolta myös siitä, etteivät koulutukseen tarkoitetut resurssit mene hukkaan. Nyt ainoa tapa resurssien uudelleenkohdentamiseen on varojen siirtäminen valtion budjettimomentilta toiselle, mikä ei tunnetusti ole järjestelmistä joustavin tai nopein. Muutos on tarpeen, sillä aloituspaikkamäärien on vastattava niin korkeakoulujen sisäänottomääriä kuin elinkeinoelämän työvoimatarvettakin.

Peruskoulun päättävällä nuorella on oikeus päästä toisen asteen koulutukseen. Nuorelle itselleen on hyödyllisempää ja yhteiskunnalle edullisempaa, että nuori saadaan erilaisten tukimuotojen varaan joutumisen sijaan heti peruskoulun jälkeen koulutukseen. Työvoimapulan tehdessä vasta tuloaan ei työelämään pääseminen saa jäädä kiinni viranomaisten huonosta yhteistyöstä.

Lisätietoja:

Anna Hellgrén
Koulutuspolitiikan hallinnonalavastaava
Puh. 050-402 4913
Sähköposti a.e.hellgren@gmail.com

Teppo Leinonen
Puheenjohtaja
Puh. 045-110 8831
Sähköposti teppo@kokoomusnuoret.fi